Suomen rahapelimarkkina avautuu kilpailulle heinäkuussa 2027 ja lisenssiyhtiöitä odottaa 22 prosentin arpajaisvero. Verottaja ei kuitenkaan nappaa 22 senttiä jokaisesta pelissä pyörähtävästä eurosta. Vero lasketaan siitä summasta, joka jää jäljelle pelaajille maksettujen voittojen jälkeen.
Kymmenen miljoonan pelivaihto ei tarkoita kymmenen miljoonan tuloja
Rahapeleissä liikkuu paljon rahaa, mutta suurin osa siitä ei jää peliyhtiön kassaan. Jos pelaajat panostavat kuukauden aikana yhteensä 10 miljoonaa euroa ja saavat voittoina takaisin yhdeksän miljoonaa, yhtiön verotettava tuotto on miljoona euroa.
Uudella 22 prosentin verokannalla tästä maksettaisiin arpajaisveroa 220 000 euroa. Jäljelle jää 780 000 euroa, mutta sitäkään ei voi vielä kärrätä osinkoina omistajille. Samasta potista maksetaan esimerkiksi henkilöstöä, markkinointia, pelivalmistajia, maksupalveluita ja muuta liiketoimintaa.
Kuluttajalle suomalaiset nettikasinot näyttäytyvät ennen kaikkea erilaisina pelisivustoina ja brändeinä. Sijoittajaa kiinnostaa enemmän se, mitä jää viivan alle pelaajille maksettujen voittojen, verojen ja muiden kulujen jälkeen.
Veron kannalta olennaista on siis panosten ja maksettujen voittojen välinen erotus. Jos samaan 10 miljoonan euron pelivaihtoon liittyisi esimerkiksi 9,5 miljoonan euron voitonmaksut, verotettavaa jäisi enää 500 000 euroa ja 22 prosentin vero olisi 110 000 euroa. Pelivaihto olisi molemmissa tapauksissa sama, mutta verolasku puolittuisi.
Siksi jättimäiseltä kuulostava panosmäärä voi johtaa helposti harhaan. Miljardien pelivaihto ei tarkoita miljardien liikevoittoa – vähän samaan tapaan kuin kaupan kassojen läpi kulkeva raha ei päädy kokonaisuudessaan kauppiaan taskuun.
Nykyinen 12 prosenttia vaihtuu 22 prosenttiin
Veikkauksen yksinoikeudella järjestämien rahapelien arpajaisvero on tällä hetkellä 12 prosenttia tuotosta. Kun uusi järjestelmä käynnistyy 1. heinäkuuta 2027, Suomessa toimiluvalla järjestettävien rahapelien verokanta on 22 prosenttia.
Pelkkää veroprosenttia tuijottamalla rahapelibisneksestä saa kuitenkin aika vajaan kuvan. Operaattorin ympärillä pyörii kokonainen koneisto pelivalmistajista maksupalveluihin ja tunnistautumisratkaisuihin. Siksi sijoittajan kannalta myös iGaming-alan infrastruktuuri voi olla vähintään yhtä kiinnostava kohde kuin itse kasinoyhtiöt.
Muutos näkyy suoraan arpajaisverolain muutoksessa, joka vahvistettiin tammikuussa 2026. Jatkossa veroa maksavat myös Suomen lisenssin alla toimivat kaupalliset rahapeliyhtiöt.
Veropohjan kannalta kyse on isosta muutoksesta, sillä nykyisessä järjestelmässä Suomen ulkopuolelta toimivat yhtiöt eivät maksa vastaavaa arpajaisveroa Suomeen.
29 000 euroa on vasta pääsylippu markkinoille
Vuonna 2026 rahapelitoimilupahakemuksen käsittelymaksu on 29 000 euroa. Suurta kansainvälistä operaattoria summa tuskin kaataa, mutta aivan pikkurahasta ei ole kyse – varsinkaan kun lasku tulee ennen kuin uudessa järjestelmässä on ehditty pyöräyttää ensimmäistäkään pelikierrosta.
Eikä hakemusmaksu jää ainoaksi kuluksi. Järjestelmät pitää sovittaa Suomen sääntelyyn, asiakkaiden tunnistamisen toimia ja raportoinnin täyttää viranomaisvaatimukset. Lisäksi markkinointia, maksuliikennettä ja vastuullisen pelaamisen ratkaisuja täytyy rakentaa sääntöjen mukaisiksi. Markkinoille ei siis marssita pelkän verkkosivun ja suomalaisen lipun kanssa.
Suuret toimijat lähtevät tässä kisassa helposti muutaman askeleen edeltä. Jos yhtiöllä on jo lisenssejä useista Euroopan maista, tarvittavia järjestelmiä ja osaamista löytyy valmiiksi. Pienemmälle operaattorille Suomen valloitus voi tarkoittaa huomattavasti suurempaa panostusta suhteessa koko liiketoimintaan.
Luvan saaneet yhtiöt voivat aloittaa rahapelien tarjoamisen ja markkinoinnin aikaisintaan 1. heinäkuuta 2027, kun myös muut toiminnan aloittamisen vaatimukset on täytetty.
Ruotsissa päädyttiin samaan 22 prosenttiin
Suomi ei keksinyt 22 prosentin lukua aivan tyhjästä. Ruotsi nosti lisensoitujen rahapeliyhtiöiden veron 18 prosentista 22 prosenttiin heinäkuussa 2024. Sielläkin vero lasketaan pelaajien panosten ja heille maksettujen voittojen erotuksesta.
Naapurimaa tarjoaa Suomelle kiinnostavan vertailukohdan. Veroprosenttia ei voi vain ruuvata ylöspäin loputtomiin ja olettaa valtion kassan kiittävän. Jos lisenssin alla toimimisesta tulee liian kallista, luvallisten yhtiöiden kilpailukyky voi kärsiä. Liian matala vero puolestaan jättää valtiolle vähemmän tuloja.
Lopulta 22 prosenttia ei ole edes kiinnostavin numero. Paljon tärkeämpää on se, kuinka suuren osan suomalaisten pelaamisesta uusi järjestelmä onnistuu vetämään lisensoitujen yhtiöiden puolelle. Jos siinä onnistutaan, myös verotettavaa pottia riittää enemmän jaettavaksi.